Sfinx

Sfinxin alkuperä

Karvaton sfinx sai alkunsa Kanadassa, jossa rotua alettiin jalostaa 1960-luvun keskivaiheilla. Sen juuret ovat yhdessä pennussa, joka syntyi karvattomana muuten normaaliturkkiseen pentueeseen. Rotu sai nimen sfinx (sphynx), koska kasvattajien mielestä kissa muistutti egyptiläisiä kissapatsaita. 1970-luvulla alkoivat ensimmäiset kasvatusohjelmat Euroopassa, jossa karvattomia kissoja yhdistetiin mm. amerikkalaisen lyhytkarvan, eurooppalaisen lyhytkarvan ja jonkin verran devon rexin kanssa. Rotu rekisteröisiin virallisesti vasta 2000-luvun alussa.

Minkälainen ihminen sopii sfinxille?

Rakastavaan ja uskolliseen sfinxiin on helppo rakasta, ja se suhtautuu sydämellisesti kaikenlaisiin ihmisiin. Rodun edustajat osallistuvat mielellään kaikenlaisiin perheen puuhiin, ja esittää kernaasti kommenttejaan asioihin. Koska sfinxillä ei ole turkkia, se on tietysti mainio kaveri ihmiselle, joka ei arvosta kissankarvaa kotona. Tosin karvattomuus tuo elämään sfinxin kanssa muita haasteita: se tarvitsee säännölliset kylpy- ja ihonhoitorutiinit, jotta herkkä iho pysyy kosteutettuna ja terveenä. Karvatonta kissaa on myös suojattava kylmettymiseltä ja liialliselta auringolta – jos se pääsee kesähelteellä ulos, on auringonsuojavoide paikallaan. Turkin puuttuminen nopeuttaa myös sfinxien aineenvaihduntaa, ja niillä on huomattava ruokahalu, joten useimmat sfinxien kaksijalkaiset valitsevatkin ns. vapaan ruokailun, jossa raksuja on saatavilla jatkuvasti.

Sfinxin ulkomuoto

Sfinxit ovat keskikokoisia tai hieman sitä pienempiä kissoja, ja painavat yleisimmin 3-6 kg riippuen sukupuolesta, iästä ja yksilöllisestä vaihtelusta. Yleensä urokset ovat naaraita suurempia.

Vaikka sfinxejä kutsutaan nakukissoiksi, niillä itse asiassa on hieman karvojakin. Yleensä sfinxeillä on hienon hienoa untuvaa, joka saa niiden ihon tuntumaan persikkaiselta. Kun karva ei estä, on helppo nähdä, että ihossa on selviä poimuja lapojen ympärillä, kaulassa ja nivelissä. Myös pään poimut ovat rodussa toivottuja. Sfinx tuntuu koskettaessa lämpöiseltä.

Sfinxin luonne ja temperamentti

Sfinxit tunnetaan ystävällisinä, sosiaalisina ja uskollisina kissoina. Se kiintyy omistajaansa voimakkaasti ja seurustelee mielellään ihmisten kanssa – mitä se ei myöskään ujostele äänekkäästi kertoa. Sfinxit tarvitsevat kaikkien kissojen tavoin virikkeitä, ja lajityypilliset saalistusleikit ovat niille hyväksi niin fyysisenä kuin psyykkisenä aktivointina. Myös oma raapimispuu edistää sen viihtymistä ja hyvinvointia.

Sosiaalisuutensa ansiosta sfinx on yleensä myös mainio perhekissa. Se leikkii mielellään ja viihtyy seurassa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikki kissat ovat yksilöitä, eikä ole sataprosenttisen varmaa, että juuri sinun kissasi arvostaa lapsiperhearkea. vastuu eläimestä on aina aikuisella, vaikka lemmikkiä alun perin olisivat toivoneet juuri lapset.

Sfinxin ihonhoito

Kaikki kissat erittävät ihoa ja turkkia hoitavaa rasvaa, mutta muista poiketen sfinxin iho tulee siitä rasvaiseksi ja kerää pitemmän päälle likaa. Se pitää siis pestä säännöllisesti, yleensä viikoittain tai parin viikon välein. Pesty iho kuivataan huolellisesti ja useimmiten se tarvitsee pesun jälkeen myös kosteusvoidetta pysyäkseen terveenä ja joustavana. Iho täytyy myös suojata kylmältä ja auringolta.

Sfinxin terveys

Rodulla ei ole todettu mitään erityisiä terveysongelmia.

Mitä kannattaa ottaa huomioon ennen sfinxin pennun hankkimista?

Karvattomuus, suuret vinot silmät ja valtavat korvat sekä tietenkin herttainen sosiaalisuus ovat tehneet sfinxistä erittäin suositun rodun. Varmista, että pennun myyjä on vastuullinen, rekisteröitynyt kasvattaja, jolta saat rekisteritodistuksen.

Onko sfinx allergiaystävällinen?

Kaikki kissat tuottavat allergeeneja, vaikka niiden määrä vaihtelee. Jos olet allerginen kissoille ja hankit ”allergiaystävällisen” kissan, ei mikään takaa, ettet saisi oireita. Koska sfinxillä ei ole karvaa, ja se kylvetetään usein, se voi olla parempi valinta allergikolle kuin karvaiset kissat. Mutta muista, että allergeeneja on aina esimerkiksi hilseessä ja syljessä, joten oireettomuutta ei voi taata. Harkitse tarkkaan: rakkaasta lemmikistä luopuminen on todella vaikea paikka, eikä sitä kannata ottaa kokeilumielessä.